OIKEA VASTAUS ON SIIS C. Enkelien, kuten heidän työnantajansa Jumalankin rakkaus on täysin ehdotonta ja pyyteetöntä, eikä heidän rakkauttaan tarvitse millään tavoin ANSAITA. Riittää, että olemme juuri se omalla uniikilla DNA:lla ja elämäntehtävällämme varustettu henkilö (ajatteles, että juuri sellaista kuin Sinä ei löydy MISTÄÄN maailmankaikkeudesta!), jolle Jumala on antanut lahjaksi elämän ihmiskehossa.

Jumalan ja enkelien silmissä olemme AINA täydellisiä, ja täydellisesti rakastettuja, silä he tietävät, että teemme aina kaikissa tilanteissa parhaamme OMISTA LÄHTÖKOHDISTAMME käsin. Olemme aivan yhtä rakastettuja syömmepä sitä suklaata kilotolkulla tai vain 100 grammaa päivässä (onko se mahdollista?) tai olemmepa sitten diplomein kukitettuja uraohjuksia tahi kukka-aatteellisia elämäntapanautiskelijoita. Tai jotain siltä väliltä. Tätä on tosi vaikee ymmärtää, että tälläistä pyyteetöntä rakkautta on olemassa, mutta ... niin se vaan menee!

TOKI Jumala ja enkelit toivovat, että löytäisimme elontaipaleellamme jumalallisen ilon, rauhan, rakkauden ja myötätunnon sisältämme, mutta se on meidän SISÄINEN juttumme. Enkelien ja Jumalan silmissä JOKAINEN meistä on yhtä arvokas elämäntilanteesta, ihonväristä, "virallisesta uskontokehyksestä" tai synnynpaikasta riippumatta. Ja meillä jokaisella on Jumalan silmissä yhtä arvokas tehtävä täällä suoritettavana.

OIKEA VASTAUS ON SIIS C. Sitä helposti ajattelee, että Jumalan ja enkeleiden apuun on meillä "oikeus" turvautua vain silloin, kun jotain OIKEIN isoa on tapahtunut/käynyt, ja että avun pyytämiseksi pitäisi esim. jotenkin erityisesti valmistautua tai mennä johonkin erityiseen paikkaan. Vaan ehei! Koska Jumalakin tietää, että tärkein tehtävämme täällä on arjen eläminen, niin toki hän haluaa enkeleineen olla siinäkin läsnä ja apunamme, eikä piileksiä missään norsunluutorneissa.

Siksipä siis hyvinkin Jumala on antanut enkeleille valtuutuksen auttaa meistä JOKAISTA, kaikissa tilanteissa. Enkeleiden puoleen voi siis mainiosti kääntyä niin ruokakaupan muistilistaa laatiessa, laskujen maksuissa, ostoksilla, auton kanssa, lasten kasvatuksessa, sydänsuruissa jne. jne. jne. Itse asiassa EI ole tilannetta mihin EMME voisi pyytää apua, ja mihin ei ratkaisua löytyisi. Vaikka se täältä ihmisperspektiivistä tarkasteltuna toisinaan AIVAN muulta vaikuttaa :-)...

Sillä kas, mitä jouhevammin selviämme siitä mitä KAIKKEA elämä eteen tuo ja tarjoaa, sitä tehokkaammin pystymme säteilemään omaa jumalallista valoamme ympäristöömme. Ja tokihan sellaisesta tilanteesta Taivaskunta riemuitsee :-).

OIKEA VASTAUS ON SIIS B. Enkelien ehdoton number one -tehtävä on meidän ihmisten auttaminen kaikin mahdollisin tavoin. Siksipä Jumala on luonut heidät niin ihaniksi ja ihmeellisiksi, että he ovat AINA valmiustilassa meidän rukouksiemme ja pyyntöjemme varalta. Kamalampaa ei enkeli tiedäkään, kuin että saa pyöritellä toimettomana siipiään sen sijaan, että pääsisi kaikin tavoin auttamaan ihanaa suojattiaan.

Tämä on minusta aikas reilu peli, kun ottaa huomioon tämän ihmiselämän haastavuuden. SITÄ puolestaan sopisi ihmetellä, että Luojamme olisi lähettänyt meidät tänne tyystin ilman ilman taivaallisia apujoukkojaan. Mutta onneksi näin ei siis todellakaan ole!

Sitäkään ei sitten tarvii pelätä, esim. mahtavien Arkkienkelien puoleen kääntyessämme, että heillä olisi jossain muualla mukamas jotain tärkeämpää duunia kuin juuri meidän auttamisemme. Enkelit näätsen osaavat olla monessa paikassa samanaikaisesti! Eiks oo KÄSITTÄMÄTTÖMÄN huisa systeemi!

OIKEA VASTAUS ON SIIS B. Enkeleihin uskominen ei tarkoita, että palvoisimme heitä, jokainen valon enkeli on Jumalan lähettämä, saman Jumalan, joka meidät kaikki on luonut. Kaikki kunnia kaikesta kuuluu AINA meidät kaikki luoneelle Jumalalle. Ja myös enkelit ylistävät Jumalaa, ja kaikki valon enkelit toimivat hänen alaisuudessaan. Kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin onhan se vallan luonnollista, että Jumalalla on enkelit apureina. Ihan niin kuin presidentillä on vaikkapa virkakoneisto pyörimässä.

Enkeleihin uskominen ei myöskään tarkoita sitä, että a) täytyisi liittyä johonkin "viralliseen enkelilahkoon" tai b) olisi väkisin heitettävä hyvästit omalle "viralliselle" uskonnolle. Enkelit auttavat Jumalan johdolla IHAN meitä kaikkia täällä, eikä heille ole väliä oletko kristitty, ateisti vai hindu. He vain vilpittömästi toivovat että löytäisit tiesi kotiin, eli iloon, rauhaan ja rakkauteen. Jumalalle ei tulisi mieleenkään TUOMITA meitä sen perusteella että etsimme valoa usealla eri tavalla, semminkin kun hän on meille sen uniikin DNA:n lisäksi lahjoittanut sen valinnanvapauden... Näin ollen ei meidän ihmistenkään lie ole syytä toisiamme tuomita?

Ja koska Taivaassa, mistä kaikki tulemme ja minne kaikki palaamme, on AINOASTAAN valoa ja rakkautta, niin tottahan sielläkin enkelit työskentelevät sulassa sovussa Jumalan johdolla kaikkien eri uskontokuntien ylösnousseiden valomestareden kanssa (esim. Jeesus, Buddha jne), auttaen meitä ihmisiä - jos se vain on tahtomme. Näin ollen ei siis ole ollenkaan ristiriitaista rukouksissaan kääntyä yhtäaikaa esim. Jeesuksen ja omien enkeleidensä puoleen, sillä he molemmat ovat jumalallisen valon ja rakkauden lähettiläitä.

OIKEA VASTAUS ON SIIS B. Enkelit eivät todellakaan voi poistaa tämän kertaisen ihmiselämämme oppiläksyjä, jotka usein ilmenevät toistuvien vastoinkäymisten muodossa. Tai isona kertajysäyksenäkin toki joskus. Näin tehdessäänhän he tekisivät meille karhunpalveluksen, koska täällähän ollaan nimenomaan oppimassa. Ja kukapa meistä olisi seppä syntyessään!

Mutta koska Jumalan sen enempää kuin enkeleidenkään toive ei ole, että JUUTTUISIMME meitä kohdanneeseen suruun/tuskaan/ahdinkoon/pettymyksiin, niin he haluavat kaikin tavoin auttaa meitä ymmärtämään vastoinkäymistemme siunaukset omalle elämällämme. Siunaus voi ilmetä vaikka oivallluksena ammatinvaihdon tarpeellisuudesta, uutena myötätuntoisempana suhtautumistapana itseen ja muihin, elämän lahjan arvostamisena jne jne. Enkelit auttavat myös enemmän kuin mielellään anteeksiantamisen haastavassa prosessissa, esim. silloin kuin toivumme vaikeasta ihmissuhteesta. Enkelien näkövinkkelistä meidän ei todellakaan tarvitse HYVÄKSYÄ sellaisia tekoja, jotka ovat aiheuttaneet meille mielipahaa. Mutta enkelit tukevat meitä kaikin tavoin antamaan sydämissämme anteeksi meitä loukanneille henkilöille.

Urapolullamme enkelit puolestaan täysin siivin tukevat kaikkea sellaista toimintaa, joka natsaa juuri omien ainutlaatuisten ominaisuuksiemme kanssa, ja saa olemuksemme loistamaan ja sädehtimään jumalallista valoa, joka meihin JOKAISEEN on kätkettynä.

OIKEA VASTAUS ON SIIS C. Sen lisäksi, että enkelit ihan konkreettisesti auttavat meitä elämässämme eteenpäin, he myös halutessamme auttavat meitä näkemään kaikkeen - ja kaikkiin - sisältyvän jumalallisen valon ja rakkauden. Ja se jos mikä on IHANAA!

Eikä sitä tarvii kerralla hoksata, vaan pikkuhiljaa väläyksinä ja aina vain enemmän enemmän.

Ja mitä enemmän näkee ja luottaa siihen, että kaikki täällä on jumalallista alkuperää ja rakkautta (vaikkakin osittaina "naamioitunena"), sen enempi sitä voi olla huoletta. Koska Jumala ON läsnä aina ja kaikkialla, jokainen meistä oikeasti on turvassa, aina ja joka hetki.

OIKEA VASTAUS ON SIIS A. Olemme siis saaneet lahjan nimenomaan IHMISENÄ, tällä mielettömän upealla maapallolla. Ja tokihan Jumala ja enkelit haluavat, että myös nauttisimme kaikesta elämän tarjoamista lahjoista ja nautinnoista: yhdessäolosta, ihmissuhteista, kauneudesta, musiikista, ruuasta, tanssista, luonnosta yms. - kurkottelisimme siinä ohessa kohti unelmiamme.

Jumala ei ole kenenkään kohdalla kiintiöinyt "henkilökohtaisen onnellisuuden" - tilaa (kas kun Universumissakaan ei runsautta ja rakkautta ole lainkaan rajoitettu!), vaan toivoo, että voisimme elää mahdollisimman täyttä, ja unelmiemme mukaista elämää, joka OMAN sydämemme laulamaan kaikilla elämän osa-alueilla: työssä, parisuhteessa ja taloudellisesti.

Yläkerran väen silmissä emme myöskään, emmekä TODELLAKAAN "taivasosuusboonuksia" kärsimällä. Siis vaikka joskus tosi tosi TOSI tuskaista onkin, ei tuskassa ja kärsimyksessa ja pelossa eläminen ole se itsetarkoitus vaan päinvastoin!

Juu, ja sekään ei muuten ole tarkoitus, että vaikka kuinka henkisesti "tiedostavia" olisimmekin, että leijuisimme päivät pitkät "pilvissä". Koska meidän tehtävämme - ja lahjamme - on olla ihmisiä, tunnemylleryksimme kaikkinemme, tarkoitus myöskin luonnollisesti on, että pyrimme elämäänkin ihmisinä :-).

OIKEA VASTAUS ON SIIS C. Enkeleiden mahdollisuudet auttaa meitä on suoraan verrannollista siihen,...

1) Kuinka usein muistamme heiltä pyytä apua. (NO tän nyt sanoo järkikin, vai mitä?)

2) Kuinka hyvin osaamme "hoksata" meille annettuja vastauksia rukouksiin (tää vaatiikin jo vähän tarkkaavaisuutta...).

3)Kuinka hyvin uskomme, että jotkut näkymättömät, meitä ylitsekaiken rakastavat siivelliset heppulit meitä TODELLA auttavat (Hahaa, tää alkaakin olla jo haasteellisempaa...).

4)Kuinka hyvin osaamme antaa huolemme TODELLA taivaan haltuun (O-ouuu, huolista ja murheista OIS niin ihana pitää itse kaksin käsin kiinni, vai mitä?) ja väistyä itse hetkeksi tieltä pois.

5) Kuinka pystymme rauhoittamaan elämämme niin, että kuulisimme enkeliemme opastuksen mahdollisemman selkeänä.

Kohta ykkönen on aikas iisibiisiä. Ensi alkuun tuntuu tosi hömöltä jutustella alvariinsa näkymättömien ystävien kanssa (ainakin julkisesti :-), mutta siihen hiljalleen tottuu, ja alkaa pitää sitä ihan luonnollisena toimintatapana.

Kohta kakkonen vaatii jo vähän terästäytymistä, sillä enkeleiden viestintätavat ovat mitä moninaisimmat. (ks. kohta 9).

Kolmonen sujuu kuin rasvattu aina silloin, kun vastaus rukoukseen tulee nopeasti ja selkeästi. Mutta jos vastauksia ja tuloksia ei heti tulekaan, ja omat plasmat alkaa mennä sekaisin ja uskokin horjuun ... ... niin sitä ei AINAKAAN tarvii hävetä - kuuluu rosessiin nääs! Ja enkelit sen ymmärtää! Aallonpohjissa auttaa aina se, että pyytää enkeleitä vahvistamaan omaa uskoaan, ja että opettelee keskittymään niihin positiivisiin toiveisiin ja unelmiin pelkojen ja kauhukuvien sijaan.

Huolista irti päästäminen se sitten taiturointilaji onkin. Vallan haastavaksi sen tekee se, että sitä niinku kuvittelee, että on jotenkin "ylevää" olla huolestunut. Mutkun ei. Mitä vähemmän murehdimme, sitä enemmän vapautamme energiaamme kaikkeen positiviiseen, ja sen helpompi on taivaskunnan meitä jeesailla. Meidän kun ei aina tarvitse tietää MITEN toivomaamme lopputulokseen päästään, vaan antaa yläkerran väelle vapaat kädet. Ja kun tulee selkeetä ohjausta että itse pitää taas toimia konkreettisesti unelmansa eteen, niin sitten vaan hommiin. Tiimityöskentely on siis enkeleistäkin ihan mahtista!

Viestien kuuleminen enkeleiltä tuntuu vaikealta varsinkin stressaavien elämäntilanteiden aikana, vaikka silloin sitä juuri eniten tarvitsisi. Mutta tähänkin on lääke - täytyy vain raivata itselleen, oli ympärillä tai pään sisällä sitten millanen mylläkkä tahansa menossa, hiljaisuutta ja - rauhoittua, vaikka luonnossa. Ja kuunnella.

OIKEA VASTAUS ON SIIS B. Koska meistä ihmisistä jokainen ON uniikki (en lakkaa hämmästelemästä sitä, että Jumala on luonut meistä jokaisesta ainutlaatuisen!), tarkoittaa se myös sitä, että myös havaitsemme enkelit ympärillämme yksilöllisesti. Joillekin on annettu lahja nähdä heidät ihan konkreettisina valo-olentoina, toiset vaan "tietävät" heidän läsnäolostaan, yksi löytää sulkia. Ja enkeli voi myös "pukeutua" myös ihmiseksi tai sanomalehdeksi, sillä saatat kuulla ystävältäsi tai lukea lehdestä juuri sellaisesta asiasta, johon olet pyytänyt yläkerralta apua.

On totta, että lapsuudessa, jolloin enkelit ovat elämässämme voimakkaammin mukana, enkeleitä on helpompi nähdä ja kokea, koska lapset pitävät enkeleitä niin luonnollisena. Sitten aikuisena, kun kylmä maailma "karaisee", niin se vaatii toki itseltä enemmän harjoittelua ANTAUTUA enkelien läsnäololle.

MUTTA HUOM!! Se, ettemme jatkuvasti tunne enkeleitä esim. fyysisesti EI tarkoita sitä, etteivätkö he KOKO AJAN, AINA JA KAIKKIALLA olisi läsnä ympäröimässä meitä ihanalla, täysin hyväksyvällä rakkaudellaan. TätäKIN on varsin vaikee USKOA, mutta näin on näreet!

OIKEA VASTAUS ON SIIS . KAIKKI vastaukset ovat siis oikeita.
Eli, vielä kertaukseksi: suojelusenkelimme ovat ympärillämme jatkuvassa valmiustilassa auttaakseen meitä kaikin mahdollisin tavoin. He kuulevat kaikki rukouksemme, ja kaikki rukouksemme käsitellään. Jos omat enkelimme eivät voi meitä auttaa, he välittävät pyynnön sitten vaikka arkkienkeleille. Aina emme saa, ainakaan lyhyellä tähtäimellä, sitä mitä tilaamme. Ja silloin syykin on selvä: tilauksemme ei juuri siinä tilanteessa ollut omaksi korkeaksi hyväksemme. Ja sekin vaan vaikuttaa, että jos itse sukellamme negatiivisuuteen ja vähättelemme omia unelmiamme, niin kuinkas tämä taivaskuntakaan meitä voi jeesata jos EMME ITSE USKO ANSAITSEVAMME parasta???

Ja sitten on aina toki ylimmäisenä se Jumalan tahto, ja vaikka sitä ei aina ymmärtäisikään (ja niin kai ei ole tarkoituskaan?), niin on se AINA lopulta parhaaksemme, toimien siunauksena matkalla kohti niitä unelmiamme, jotka vain me itse voimme itsellemme määritellä.